Osa 15: Sisäinen rauha

Kävelin lumisessa metsässä ja ystäväni Nokimyssy istui oikealla olkapäälläni. Ihastelimme yhdessä lumen määrää ja talvipuvun ylleen saaneita hienoja luontokappaleita. Siinä ne kukin omalla paikallaan seisoivat, valkeat komeat kuusivanhuksetkin töröttivät tukevasti polun vieressä. Näytti kuin koko metsä olisi vaipunut rauhalliseen talviuneen. Ainoastaan pupujen jäljet lumella kertoivat, että metsässä oli vielä elämää.

Pysähdyin ja katsoin ylöspäin, näin hentoisten lumihiutaleiden leijailevan kaikessa rauhassa alas maahan. Osa hiutaleista osui kasvoihini ja sulivat samointein, tunsin pienen virkistävän kylmyyden ihollani. Osa lumihiutaleista leijaili avonaiseen kämmeneen, pysähtyen hanskaani ikään kuin kutsuen tutkimaan niitä tarkemmin. Olivatpa ne upeita luomuksia! Kaikki vähän erilaisia, mikä teki niistä entistä hienompia ja kauniimpia.

Metsän luminen näky ja hiutaleiden rauhallinen leijuminen rauhoitti myös omaa mieltä. Mieltä, joka oli taas kerännyt muidenkin huolia, pelkoa ja murheita omalle kiintolevylleen.

Saavuimme tiheästä metsästä aukiolle ja tuuli alkoi puhaltaa voimakkaasti kasvoja päin. Tuuli tarrasi kiinni Nokimyssyyn, joka lähti miltei lentoon olkapäältäni. Onneksi pikkuystävä sai viime hetkellä kiinni kaulahuivini tupsukoista ja vältti näin ilmalennon.

Olin itsekin aluksi horjahtaa valtavan tuulen voimasta, mutta pysyin pystyssä maahan liimaantuneiden jalkojeni ansiosta. Suljin silmäni. Mietin metsässä vallitsevaa luonnonrauhaa sekä sen hetkistä rauhallista olotilaani. Mitä enemmän tunsin rauhaa sisältäpäin, sen vähemmän ulkoapäin tuleva tuuli hetkautti minua. Jalkani painuivat entistä vakaammin maata vasten, eikä tuuli päässyt heiluttamaan kehoani enää yhtään.

“Huomaatko?” Nokimyssy kuiskasi korvaani tuulen keskellä. “Mitä enemmän koet rauhaa sisälläsi, sitä vähemmän ulkoinen ympäristö sinuun vaikuttaa tai sinua hetkauttaa. Jos taas tuo sisäinen rauha puuttuu tai on vähäistä, reagoit helpommin ympäriltä tuleviin asioihin ja suuremmalla todennäköisyydellä kannat mukanasi kuormittavia asioita, kuten riittämättömyyttä, häpeää sekä erilaisia pelkoja. Ilman sisäistä rauhaa on hankalampaa tuntea itseään, jolloin keräät vastaukset, hyväksynnän ja elämänohjeet helpommin itsesi ulkopuolelta eli ympäristöstäsi. Rauhan voi löytää jokainen, joka oppii hiljentymään sen äärelle.”

Koin kiitollisuutta rauhasta, jota olin löytänyt sisältäni ja yhteydestä suurempaan. Tiesin, että tähän sisäisen rauhan tilaan voin palata milloin tahdon, huolimatta siitä mitä ympäristössä milloinkin tapahtuu.