Siirry pääsisältöön

Osa 15: Sisäinen rauha

Kävelin lumisessa metsässä ja ystäväni Nokimyssy istui oikealla olkapäälläni. Ihastelimme yhdessä lumen määrää ja talvipuvun ylleen saaneita hienoja luontokappaleita. Siinä ne kukin omalla paikallaan seisoivat, valkeat komeat kuusivanhuksetkin töröttivät tukevasti polun vieressä. Näytti kuin koko metsä olisi vaipunut rauhalliseen talviuneen. Ainoastaan pupujen jäljet lumella kertoivat, että metsässä oli vielä elämää.

Pysähdyin ja katsoin ylöspäin, näin hentoisten lumihiutaleiden leijailevan kaikessa rauhassa alas maahan. Osa hiutaleista osui kasvoihini ja sulivat samointein, tunsin pienen virkistävän kylmyyden ihollani. Osa lumihiutaleista leijaili avonaiseen kämmeneen, pysähtyen hanskaani ikään kuin kutsuen tutkimaan niitä tarkemmin. Olivatpa ne upeita luomuksia! Kaikki vähän erilaisia, mikä teki niistä entistä hienompia ja kauniimpia.

Metsän luminen näky ja hiutaleiden rauhallinen leijuminen rauhoitti myös omaa mieltä. Mieltä, joka oli taas kerännyt muidenkin huolia, pelkoa ja murheita omalle kiintolevylleen.

Saavuimme tiheästä metsästä aukiolle ja tuuli alkoi puhaltaa voimakkaasti kasvoja päin. Tuuli tarrasi kiinni Nokimyssyyn, joka lähti miltei lentoon olkapäältäni. Onneksi pikkuystävä sai viime hetkellä kiinni kaulahuivini tupsukoista ja vältti näin ilmalennon.

Olin itsekin aluksi horjahtaa valtavan tuulen voimasta, mutta pysyin pystyssä maahan liimaantuneiden jalkojeni ansiosta. Suljin silmäni. Mietin metsässä vallitsevaa luonnonrauhaa sekä sen hetkistä rauhallista olotilaani. Mitä enemmän tunsin rauhaa sisältäpäin, sen vähemmän ulkoapäin tuleva tuuli hetkautti minua. Jalkani painuivat entistä vakaammin maata vasten, eikä tuuli päässyt heiluttamaan kehoani enää yhtään.

“Huomaatko?” Nokimyssy kuiskasi korvaani tuulen keskellä. “Mitä enemmän koet rauhaa sisälläsi, sitä vähemmän ulkoinen ympäristö sinuun vaikuttaa tai sinua hetkauttaa. Jos taas tuo sisäinen rauha puuttuu tai on vähäistä, reagoit helpommin ympäriltä tuleviin asioihin ja suuremmalla todennäköisyydellä kannat mukanasi kuormittavia asioita, kuten riittämättömyyttä, häpeää sekä erilaisia pelkoja. Ilman sisäistä rauhaa on hankalampaa tuntea itseään, jolloin keräät vastaukset, hyväksynnän ja elämänohjeet helpommin itsesi ulkopuolelta eli ympäristöstäsi. Rauhan voi löytää jokainen, joka oppii hiljentymään sen äärelle.”

Koin kiitollisuutta rauhasta, jota olin löytänyt sisältäni ja yhteydestä suurempaan. Tiesin, että tähän sisäisen rauhan tilaan voin palata milloin tahdon, huolimatta siitä mitä ympäristössä milloinkin tapahtuu.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Osa 17: Sisäisen rauhan jäljillä

Kuka olen?  Nimi: Marjut Räty.  S iviilisääty: Naimisissa.  A mmatti: Yrittäjä.  Mitä nämä edellämainitut asiat minusta kertovat? Tai mitä kertoo se, että olen kouluttautunut moneen eri ammattiin? Mitä kertoo se, että minulla on neljä lasta? Ei oikeastaan yhtään mitään.  Ne ei kerro sitä, että olen voittanut syövän ja noussut ylös monen loppuunpalamisen jälkeen.  Ne ei kerro sitä kuinka paljon työtä olen tehnyt itseni kansssa vapautuakseni lukuisista tunnelukoista, joita olen kuljettanut mukanani lapsuudestani saakka.  Ne ei kerro sitä kuinka syvien vesien kautta voi päästä kiitollisuuden ja luottamuksen tilaan, jossa pääsee kosketukseen hetkessä elämiseen ja elämään kuin ihmeessä. Mitä on elää tässä ja nyt, mitä on tuntea kiitollisuutta elämän kipeimmistä asioista ja mitä on saada rauha sisälleen, jotta voi luottaa elämän kantavaan voimaan? Se on heittäytymistä elämän vietäväksi ja luottaa korkeampaan voimaan, koska omin voimin en pitkälle pääse. Kouluttauduin nuorena vaatesuunnitteli
Lähetä kommentti
Lue lisää

Osa 18: Vastaanottamisen vaikeus

Kyyneleet täyttävät silmäni ja pisarat valuvat poskea pitkin lattialle, itken. Miksi? Kaikkihan on hyvin, eikä nyt aihetta suruihin. Taidankin itkeä hämmennyksestä, tarkemmin siitä miten koen vastaanottamisen. Olen juuri saanut lahjan rakkailta ja ihailemiltani ihmisiltä, nimittäin vanhemmiltani. Olin katsonut Torista tiettyä pihakeinua ja haaveillut josko saisin sellaisen kuistillemme. Äh, liian myöhään - ilmoitus katosi ja keinu oli jo mennyt toisaalle. Pari päivää myöhemmin tuo keinu seisoo pihallamme. Kotiinkuljetettuna. Ihmeellistä kyllä, kaikkien ihmisten joukosta juuri vanhempani olivat olleet kyseisen keinun ostajat ja kun kuulivat, että olin katsonut samaa, toivat sen minulle. "Mutta enhän minä voi ottaa sitä, se on teidän ja yhtä lailla teille tarpeellinen! Te ostitte sen teille, viekää kotiin." Intettyäni aikani vastaan ja huomatessani, että siitä huolimatta keinua puretaan peräkärryn kyydistä pihaamme, tyydyn huokaisemaan täydestä sydämestäni että kiitos! Ristirii
Lähetä kommentti
Lue lisää

Osa 6: Mitä tilanne haluaa opettaa?

Nyt loppu! Tänään 18.5 klo 21.42 on täten viimeinen päivä, kun laitan mieheni pyykit pesuun tai narulle kuivumaan. Jos on pyytänyt toista osallistumaan pyykkihuoltoon huonoin tuloksin, niin saa riittää! Siinäpähän oppii että jos pyykkiä ei pese, ei puhtaita vaatteita ole. Samat kalsarit kolmatta päivää... Ärtymys, kiukku ja raivo valtaa mieleni. Väsyttääkin. Miksi ja miten mieheni voi olla tekemättä mitään, jos minä en voi? Miksi minun pitää siivota, pyykätä, tiskata? Ja millä oikeudella toinen voi vaan olla? Kumpa minäkin voisin joskus vain olla! Mutta kuka sitten hoitaa arjen askareet? Miten pitkään joku voi katsoa kasaantuvia astioita tai pyykkivuoria? Siellä se minun mies jo kuorsaa, nukkuu kun minä vaan siivoilen! Kylläpä kurmittaa! ”Stop, huilahustuokio nyt, nainen!” Tokaisi äkkiä Nokimyssy. Se oli kuullut vuodatukseni ja kipittänyt raollaan olevasta talon ovesta sisään. Se pomppasi kahdella pompulla viereiselle tuolille ja kysyi: ”Mitähän miehesi tällä kertaa peilaa sinusta itse
Lähetä kommentti
Lue lisää