FoResting

Oli tasaisen harmaa aamu. Raotin silmiäni, mutta ei huvittanut nousta. Taas yksi päivä yksin kotona, miksi edes nousisin, eihän minua kukaan kaipaa mihinkään. Mutta sitten muistin, että tänään pääsen osallistumaan Höllää hetkeksi -luontolataustuokioon! Omassa lähimetsässä kävely ja istuskeleminen on minulle jo entuudestaan tuttua, joten epäilin, voisivatko ohjatut harjoitteet tuoda jotain lisää kokemukseeni luonnosta? Lähdin matkaan väsyneenä ja hieman epäillen, antaisiko Höllää hetkeksi -tuokio minulle mitään. Hengästyin hieman jo ensimmäisessä rinteeseen nousussa ja märkiä lehtiä tarttui kenkiini, jotka eivät onneksi kastuneet läpi. Teimme pienellä metsäaukiolla erilaisia kehon jumeja avaavia liikkeitä ja aloin jo hieman piristyä. Lähtiessämme rinnettä alas kohti rantaa, saimme tehtäväksemme etsiä luonnosta jotakin sellaista, joka itselle kuvastaisi yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Poimin matkalta ruskan sävyjen seasta erottuvat kirkkaanpunaiset pihlajanmarjat, joista kunkin marjan a

Nokimyssy istui metsässä kuusen oksalla ja ihasteli upeita luonnon värejä. Oli ruska-aika ja kukin luontokappale juhli kesän päättymistä pukien ylleen hienoimmat vaatteet mitä pukea saattoi. Jotkut kasvit pitivät tiukasti kiinni vihreästä väristä, jotkut pukeutuivat keltaiseen, toiset oranssiin, toiset punaisen, ruskean ja lilan eri sävyihin. Jotkut olivat vaihtaneet värejä niin, että lopputulos oli huikean hieno kaikenkirjava. Kukin kasvi osaltaan näytti parhaat puolensa ja lopputuloksena oli täydellisen kaunis ruska. Tätä Nokimyssy katsoi mielellään ja ihasteli kiitollisena. Tänään satoi vettä ja taivas oli peitetty harmaalla verholla. Harmaus yritti levitä myös metsään peittäen värit alleen. Oli satanut useamman päivän ajan ja Nokimyssy ihmetteli miksei ollut nähnyt metsässä kulkijoita yhtä useaan päivään. Metsä oli tyhjentynyt ihmisistä. Tämä alkoi kiinnostaa pientä käpyä ja siksi se päätti lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin. Se hyppäsi alas puun oksalta ja kipitti sateessa tuttuun o

Kerroin Nokimyssylle erään aiemman kokemuksen huonosta päivästä. Nokimyssy oli sitä mieltä, että muutkin voisivat saada sen myötä oivalluksen avaimia ja tukea arkeensa. Siksi lukijani, jaan tämän nyt Sinullekin: Huonot hetket, huonot päivät. Kaikki tietää mistä puhutaan - näitähän meillä kaikilla on.  #MIUNHUONOPÄIVÄ alkoi huonosti nukutulla yöllä. Aloin syytellä itseäni, että miksi en mennyt ajoissa nukkumaan ja pitikin sitä jädeä vetää puoli pakettia, nyt on surkea olo. Lapset alkaa kinastella keskenään: "Sä oot ihan kakkapökäle" - enpäs oo! Siitä seuraa läpsimistä ja hiuksista vetelyitä. Nousen sängystä ylös keittiöön, jossa odottaa tiskivuori - enpä noitakaan saanut laitettua illalla, vaikka valvoin puolille öin. Opinnot alkavat netin kautta. Lapset leikkii nätisti kotista. Sitä kestää noin 10 minuuttia, kun alkaa riehuminen, juokseminen, huutaminen ja riitely. Ei kehtaisi istuttaa noita naperoita telkan äärelle, huono äiti oon jos katsovat päivät töllöä. Sotkuja joka pai