Lähdin metsään poimurin ja kahden 10 litran sankon kanssa, tavoitteena saada molemmat täyteen makeaa mustikkaa. Kävelin viime vuotiselle marjastusmaalle, mutten löytänyt kuin yksittäisiä harvassa olevia, säälittävän pieniä marjoja. Miksei täällä voi olla marjoja? Vaikka olen kiertänyt näitä maastoja jo tunnin, ei ainuttakaan hyvää paikkaa! Tyypillistä minulle, etten löydä sitä mitä etsin. Oli vielä lähdettävä tänne metsään yksin, kun muut eivät innostuneet mukaan. Ihan yksin. Mutta olinko yksin? Aloin tuntea, etten ollutkaan… Huomasin, kuinka tyhjät mustikkavarvut alkoivat heilua noin viidentoista metrin päässä minusta ja pikkuhiljaa näin varpujen heilumista lähempänä. Jokin pieni ja tuntematon lähestyi minua. Mikä ihme se oikein oli? Yhtäkkiä tunsin isovarpaassani kopsahduksen ja maan rajasta, ihan jalkojeni juuresta kuului kimeällä äänellä: “Menitkös piä eellä mehttään? Niin se nupin tuuletus tehhään!” “Häh? Ai, sinähän se siinä olet, Nokimyssy! Miten tiesit tänne tulla?” Nokimyssy k