Oli tasaisen harmaa aamu. Raotin silmiäni, mutta ei huvittanut nousta. Taas yksi päivä yksin kotona, miksi edes nousisin, eihän minua kukaan kaipaa mihinkään. Mutta sitten muistin, että tänään pääsen osallistumaan Höllää hetkeksi -luontolataustuokioon! Omassa lähimetsässä kävely ja istuskeleminen on minulle jo entuudestaan tuttua, joten epäilin, voisivatko ohjatut harjoitteet tuoda jotain lisää kokemukseeni luonnosta? Lähdin matkaan väsyneenä ja hieman epäillen, antaisiko Höllää hetkeksi -tuokio minulle mitään. Hengästyin hieman jo ensimmäisessä rinteeseen nousussa ja märkiä lehtiä tarttui kenkiini, jotka eivät onneksi kastuneet läpi. Teimme pienellä metsäaukiolla erilaisia kehon jumeja avaavia liikkeitä ja aloin jo hieman piristyä. Lähtiessämme rinnettä alas kohti rantaa, saimme tehtäväksemme etsiä luonnosta jotakin sellaista, joka itselle kuvastaisi yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Poimin matkalta ruskan sävyjen seasta erottuvat kirkkaanpunaiset pihlajanmarjat, joista kunkin marjan a...