Kun synnyit, olit täydellisen ehjä - kaikki pienet lapset ovat. Vaikka lapsuutesi olisi ollut todella hyvä, silti lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden aikaan paljon asioita on rikkoutunut.
Elämä on ehkä tuonut eteesi haavoja, joita olet kantanut huomaamatta mukanasi. Ehkä sinua on loukattu, satutettu, olet tuntenut huonoutta, riittämättömyyttä, ettei sinua kuulla tai ymmärretä. Ehkä olet käyttänyt paljon aikaa ja energiaa rikkinäisten asioiden, säröjen murehtimiseen?
Kaikkien meidän elämään kuuluu hetkiä, kun synkkyys, ylianalysointi, väsymys, epäoikeudenmukaisuus tai alakulo saapuvat vierailulle. Joskus yllä olevat eivät vain vieraile, vaan saattavat jäädä asumaan luoksemme.
Kun huomaa olevansa tilanteessa, jossa arki on kuluttavaa, totutut tavat, tunteet ja ajatukset (kuten erilaiset pelot) ohjaavat elämää, on vaihtoehto pysäyttää arjen juna. Pysähtyä miettimään mitkä asiat eivät palvele enää ja miettiä mihin jatkossa haluan huomioni kiinnittää. Haluanko velloa kaikessa kuluttavassa? Vai sallisinko elämääni ja ennen kaikkea itselleni enemmän hyvää?
Vaikka minäkin jään usein kiinni turhasta murehtimisesta, nykyään ymmärrän katkeroituvani ellen muuta jotain. Mutta mitä ja miten voin muuttaa jotain? Haasteiden ja haavojen tullessa eteeni, olen opetellut miettimään miksi tämä tupsahti tähän hetkeen? Mitä minulle halutaan kertoa tai opettaa tällä?
Nykyään tiedostan, että säröt ja synkät hetket kuuluvat oleellisesti jokaisen ihmisen elämään. Juuri ne ovat ainoa tie kasvuun. Ne ovat parhaiten auttaneet minua huomaamaan mikä on hyvin tässä hetkessä. Siksi olen murehtimisen sijaan opetellut kiittämään haasteista. En tosin muista tätä viisautta joka kerran, vaan pikkuhiljaa päivä päivältä, viikko viikolta ja vuosi vuodelta opin lisää tästä. Olen täydellisen keskeneräinen asian kanssa ja oppiminen jatkuu läpi koko elämän.
Olen kiitollisena huomannut, että se todella kasvaa mihin keskityn! Tänään olen onnellinen huomatessani, että pimeys ei ole enää niin pelottavaa kuin aiemmin, vaan voin nähdä siinäkin kauneutta. Näen enemmän valoa sisälläni ja ympärilläni.
Tätä kirjoittaessa istun paljussa, yksin ulkona pimeydessä. Näen tähtitaivaan, näen suloisen valon pimeyden keskellä. Kuulen tuulen huminan ja kuistin alla tepastelevan siilin. Haistan raikkaan ilman. Tunnen ihollani lämpimän veden ja viileän tuulen. Tunnen kiitollisuutta, vapautta, rakkautta ja rauhaa. Tunnen olevani hereillä ja tunnen, että kaikki on hyvin just nyt.
Eheytyminen on sitä, että huomaa, hyväksyy ja päästää irti. Haasteiden tullessa eteen ottaa niistä oppia. Taitaa tosiaan olla niin, että vauvana ollaan ehjiä, sitten rikkoudutaan, jotta voidaan eheytyä uudestaan. Oletko Sinä kokenut eheytymistä? Miltä se tuntuu?
Luonnon avulla voidaan ymmärtää paremmin eheytymistä. Luonto uudistuu aina vaan uudestaan. Vaikka siellä on rikkoutumista, se korjaa itseään ja eheytyy ihan jatkuvasti. Jospa voitaisi ottaa mallia luonnosta tässäkin asiassa❤️.
Kommentit
Lähetä kommentti