Lähdin metsään poimurin ja kahden 10 litran sankon kanssa, tavoitteena saada molemmat täyteen makeaa mustikkaa. Kävelin viime vuotiselle marjastusmaalle, mutten löytänyt kuin yksittäisiä harvassa olevia, säälittävän pieniä marjoja. Miksei täällä voi olla marjoja? Vaikka olen kiertänyt näitä maastoja jo tunnin, ei ainuttakaan hyvää paikkaa! Tyypillistä minulle, etten löydä sitä mitä etsin. Oli vielä lähdettävä tänne metsään yksin, kun muut eivät innostuneet mukaan. Ihan yksin. Mutta olinko yksin? Aloin tuntea, etten ollutkaan… Huomasin, kuinka tyhjät mustikkavarvut alkoivat heilua noin viidentoista metrin päässä minusta ja pikkuhiljaa näin varpujen heilumista lähempänä. Jokin pieni ja tuntematon lähestyi minua. Mikä ihme se oikein oli? Yhtäkkiä tunsin isovarpaassani kopsahduksen ja maan rajasta, ihan jalkojeni juuresta kuului kimeällä äänellä: “Menitkös piä eellä mehttään? Niin se nupin tuuletus tehhään!”
“Häh? Ai, sinähän se siinä olet, Nokimyssy! Miten tiesit tänne tulla?” Nokimyssy kertoi kuulleensa valitusta ja epäasiallista puhetta luontokappaleista, minkä vuoksi se päätti tulla katsomaan tilannetta lähempää. Se ajatteli, että tarvitsin nyt oppitunnin aiheesta “kuinka lisätä ripaus taikaa elämään” eli toisin sanoen, miten niitä marjojakin voisi alkaa löytymään.
Nokimyssy: “No niin, nyt kerron sinulle salaisuuden, joten ole korva tarkkana! Vaikkei moni sitä tiedä, viisas metsä kuulee kulkijoiden ajatuksia ja ajatukset - ne luovat todellisuutesi. Kun astut metsään, menetkö sinne jalat eellä vai piä eellä? Moni menee fyysisesti jalat eellä. He eivät välttämättä pysähdy huomaamaan hyviä asioita, vaan saattavat nähdä paljon negatiivista, huonoutta ja puutetta. Nämä kulkijat keskittyvät monesti siihen mitä heillä ei ole. Milloin on liian huono keli, liian huono paikka, liian huono sitä ja tätä.
Mutta jos menet piä eellä, voit vaikka pysähtyä ennen metsään astumista ja kiittää luontoa kun sait astua sinne. Voit esittää toiveesi marja-antimista ja pyytää opastusta runsaille marja-apajille. Kun toimit tälläisessä kiitollisuuden tilassa, näet enemmän kaunista ja runsautta ympärilläsi. Voit nauttia jo marjojen etsimismatkasta sen sijaan, että olisit tyytymätön siihen ettet löydä itse marjoja. Kummalla taktiikalla Sinä astuit poluille tänään? Sen sijaan, että keskityt huonoihin asioihin ja puutteisiin, voisitko alkaa katsomaan elämää miettien mitä sinulla jo on? Kiitollisuus tuo elämääsi hyviä asioita ja se on taikasana, jolla sankotkin täyttyvät marjoista. Oletko valmis kokeilemaan uudestaan? Minä autan:
- Kiitos kun sain astua metsäpoluille tänään. Kiitos kasveista, luonnon antimista ja eläimistä, jotka tekevät metsästä täydellisen. Kiitos jokaisesta marjasta, jonka tarjoat minulle tänään. Kiitos jaloista, joilla voin kulkea minne haluan. Kiitos silmistä, joilla näen kaiken luonnon kauneuden ja tähystän ihanat marjat. Kiitos nenästä, jolla haistan metsän tuoksut. Kiitos korvista, joilla kuulen linnun laulut ja tuulen huminat. Kiitos makuaistista, jolla maistan mahtavat metsän marjat. Kiitos tuntoaistista ja kiitos käsistä, joilla voin kerätä luonnon antimet talven varalle. Kiitos. Elämä. Kaikesta.”
Nokimyssyn lopettaessa opetuksensa, olin valmis kokeilemaan uudestaan. Kävelin metsään kiitollisuuden tunteen vallassa ja yllättäen aloin uusin silmin nähdä siellä ihmeellisiä asioita, kuin vihjeitä ympärilläni. Kaikki muuttui kauniimmaksi, näin värit kirkkaampina ja pilvetkin väistyivät auringon tieltä. Minulla oli tunne, että vaikken löytäisi ainuttakaan marjaa, olisin silti saanut paljon tältä marjareissulta. Kuin metsän johdattelemana, erilaisia vihjeitä kuunnellen ja katsellen, näin lopulta kauniin kirkkaan keltaisen perhosen. Seurasin sitä tovin metsäpolulta metsään päin, kun se lopulta istahti kannon päälle. Menin lähemmäs ja huomasin kannon vieressä huikean hyvän mustikkaläntin, mistä keräämällä sankkoni täyttyi nopeasti.
Takaisin päin kävellessäni mietin, olinko tosiaan ollut tuo 'jalat eellä' menijä? Olinko unohtanut kiitollisuuden - enkä tarkoita vain metsään astuessani vaan muutenkin. Aiemmin olin kiitollinen silloin, kun olin kokenut jotain kipeää ja selvisin siitä. Sitä ei tapahtunut kovin usein, vaan tavallisen arjen huiskeen keskellä - kun kaikki tavallaan oli hyvin - kiitollisuus saattoi unohtua.
Nokimyssy ehdotti, että voisin alkaa opettelemaan kiitollisuutta uudestaan. Heti aamulla kun avaan silmäni, voisin lausua kiitoksen levollisesta yöstä, uudesta ihanasta päivästä, lämpimästä sängystä, aisteista, hengityksestä, katosta pään päällä jne. Päivällä voisin kiittää ruoasta (myös silloin kun teen sen itse), kodinkoneista, joiden avulla talouden hoito on vaivatonta ja nopeaa, voisin kiittää puhtaasta vedestä, lämmityksestä, sähköstä, perheen jäsenistä, ystävistä jne. Illan tultua voisin kiittää päivästä, sen moninaisista puuhista, kokemuksista ja opeista.
Näetkö Sinä ympärilläsi ihmeellisiä ja kauniita asioita? Haluaisitko nähdä enemmän? Jos haluat, voit aloittaa nimeämällä joka päivältä kolme asiaa, joista olet erityisen kiitollinen. Kun oppii näkemään kiitoksen aiheita ympärillään, elämä muuttuu kevyemmäksi, kauniimmaksi ja ihmeellisemmäksi. Kiitollisuus tuo ripauksen taikaa elämääsi, kokeile vaikka!
Kommentit
Lähetä kommentti