Siirry pääsisältöön

Osa 3. Miksi Nokimyssy puhuu meille?

Niin, miksi? Nokimyssyn kiinnostus ihmisiä kohtaan on aina ollut suurta. Se on jo kauan aikaa seurannut erilaisia kulkijoita, näiden tunnetiloja ja painavan näköisiä reppuja. Se on pikkuhiljaa päässyt perille kulkijoiden elämästä ja reppujen sisällöistä. Nokimyssy on suuressa viisaudessaan tullut siihen lopputulokseen, että kulkijat ovat keränneet liikaa kuormaa harteilleen. Jopa niin paljon, että tuttujen tapojen polulla sijaitseva jaksamisen raja on ylitetty ja monet ovat uupuneet taakkojen alle.

Reppujen sisältä on paljastunut muun muassa monenlaisia pelkoja, liian suuria odotuksia, vaatimuksia, ylisuorittamista, överiempatiaa. Riippuvuuksia, riittämättömyyttä, stressiä, voimattomuutta, yksinäisyyttä, turvattomuutta. Jopa syyllisyyttä ja häpeää! Ei ihme, että leveällä, totuttujen tapojen polulla tallaajat ovat monesti väsyneitä, voimattomia, ilottomia, ahdistuneita ja alakuloisia. Nokimyssy kertoi myös saaneensa selville, että monet ovat unohtaneet kuunnella omaa sydäntään ja itsensä kuuntelun lisäksi kadottaneet luontoyhteyden.

Nokimyssy oli todella harmissaan tästä. Se tiesi, että jos mitään ei muuta, mikään ei muutu. Toistamalla samoja ajatuksia, tunnet aina samoin ja toimit aina samoin, jolloin muutosta ei tapahdu! Poikkeamalla tutulta opittujen tapojen polulta Muutoksen metsäpoluille, arki kevenisi huomattavasti ja elämään löytyisi enemmän tasapainoa! Ajattelemalla toisin, tunnet toisin ja teet myös toisin, jolloin muutos on mahdollinen. Nokimyssy kertoi miten pysähtymällä, hellittämällä tarpeettomista taakoista, lisäämällä läsnäoloa, kiitollisuutta, vahvistamalla jokaisen sisältä löytyviä voimavaroja sekä yhteistyön ja luonnon avulla voidaan rakentaa tasapainoisempi elämäntapa.




Kuuntelimme Nokimyssyn kertomuksia suurella mielenkiinnolla. Se jakoi meille luonnon viisauksia, metsän kunnioittamista, luontoyhteyden elvyttävää voimaa, maalaisjärjellä ajattelun taitoa ja miten voi aidosti kuunnella omaa sisintään sekä toisia. Se kertoi kestävästä kehityksestä, luonnon kiertokulusta, mitä voidaan tehdä metsän hyväksi ja mitä metsä vastavuoroisesti voi meille tarjota. Nokimyssy kertoi arvoista, yhteisöllisyyden tärkeydestä, asenteen ja unelmoinnin merkityksestä sekä kaikesta mahdollisesta muusta.

Keskustelimme myös meidän unelmista ja arvoista, joiden huomasimme sopivan täydellisesti yhteen Nokimyssyn arvojen kanssa. Nokimyssy sanoi huomanneensa meissä neljässä valtavasti potentiaalia. Siksi se kysyi, lähdemmekö viemään sen oppeja ja metsän viisauksia kaikkien vastaanottavaisten sekä muutoksen rajoilla kulkevien tietoon?

Vastasimme heti myöntävästi ja Nokimyssy nimitti meidät siltä istumalta METTÄRELAUKSEN AMMATTILAISIKSI. Otimme tittelin vastaan nöyrin mielin. On suuri kunnia auttaa ihmisiä voimaannuttavan luonnon äärelle, mistä Nokimyssy tietää kaiken. Sinäkin saat ravita itseäsi näillä Nokimyssyn viisauksilla myöhemmissä blogiteksteissä!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Osa 17: Sisäisen rauhan jäljillä

Kuka olen?  Nimi: Marjut Räty.  S iviilisääty: Naimisissa.  A mmatti: Yrittäjä.  Mitä nämä edellämainitut asiat minusta kertovat? Tai mitä kertoo se, että olen kouluttautunut moneen eri ammattiin? Mitä kertoo se, että minulla on neljä lasta? Ei oikeastaan yhtään mitään.  Ne ei kerro sitä, että olen voittanut syövän ja noussut ylös monen loppuunpalamisen jälkeen.  Ne ei kerro sitä kuinka paljon työtä olen tehnyt itseni kansssa vapautuakseni lukuisista tunnelukoista, joita olen kuljettanut mukanani lapsuudestani saakka.  Ne ei kerro sitä kuinka syvien vesien kautta voi päästä kiitollisuuden ja luottamuksen tilaan, jossa pääsee kosketukseen hetkessä elämiseen ja elämään kuin ihmeessä. Mitä on elää tässä ja nyt, mitä on tuntea kiitollisuutta elämän kipeimmistä asioista ja mitä on saada rauha sisälleen, jotta voi luottaa elämän kantavaan voimaan? Se on heittäytymistä elämän vietäväksi ja luottaa korkeampaan voimaan, koska omin voimin en pitkälle pääse. Kouluttauduin nuorena vaatesuunnitteli

Osa 18: Vastaanottamisen vaikeus

Kyyneleet täyttävät silmäni ja pisarat valuvat poskea pitkin lattialle, itken. Miksi? Kaikkihan on hyvin, eikä nyt aihetta suruihin. Taidankin itkeä hämmennyksestä, tarkemmin siitä miten koen vastaanottamisen. Olen juuri saanut lahjan rakkailta ja ihailemiltani ihmisiltä, nimittäin vanhemmiltani. Olin katsonut Torista tiettyä pihakeinua ja haaveillut josko saisin sellaisen kuistillemme. Äh, liian myöhään - ilmoitus katosi ja keinu oli jo mennyt toisaalle. Pari päivää myöhemmin tuo keinu seisoo pihallamme. Kotiinkuljetettuna. Ihmeellistä kyllä, kaikkien ihmisten joukosta juuri vanhempani olivat olleet kyseisen keinun ostajat ja kun kuulivat, että olin katsonut samaa, toivat sen minulle. "Mutta enhän minä voi ottaa sitä, se on teidän ja yhtä lailla teille tarpeellinen! Te ostitte sen teille, viekää kotiin." Intettyäni aikani vastaan ja huomatessani, että siitä huolimatta keinua puretaan peräkärryn kyydistä pihaamme, tyydyn huokaisemaan täydestä sydämestäni että kiitos! Ristirii

Osa 6: Mitä tilanne haluaa opettaa?

Nyt loppu! Tänään 18.5 klo 21.42 on täten viimeinen päivä, kun laitan mieheni pyykit pesuun tai narulle kuivumaan. Jos on pyytänyt toista osallistumaan pyykkihuoltoon huonoin tuloksin, niin saa riittää! Siinäpähän oppii että jos pyykkiä ei pese, ei puhtaita vaatteita ole. Samat kalsarit kolmatta päivää... Ärtymys, kiukku ja raivo valtaa mieleni. Väsyttääkin. Miksi ja miten mieheni voi olla tekemättä mitään, jos minä en voi? Miksi minun pitää siivota, pyykätä, tiskata? Ja millä oikeudella toinen voi vaan olla? Kumpa minäkin voisin joskus vain olla! Mutta kuka sitten hoitaa arjen askareet? Miten pitkään joku voi katsoa kasaantuvia astioita tai pyykkivuoria? Siellä se minun mies jo kuorsaa, nukkuu kun minä vaan siivoilen! Kylläpä kurmittaa! ”Stop, huilahustuokio nyt, nainen!” Tokaisi äkkiä Nokimyssy. Se oli kuullut vuodatukseni ja kipittänyt raollaan olevasta talon ovesta sisään. Se pomppasi kahdella pompulla viereiselle tuolille ja kysyi: ”Mitähän miehesi tällä kertaa peilaa sinusta itse